Vuoden viimeisessä Poljin –lehdessä oli upea juttu koululaisten kilometrikisasta. Kisan voitti jyväskyläläinen Huhtasuon yhtenäiskoulun 4A-luokka. Lokakuun aikana kilometrejä kertyi oppilasta kohden 148, yhteensä 3111 kilometriä! Keski-Suomi on muutenkin mukavasti edustettuna, sillä tuloslistalta löytyy myös muun muassa laukaalainen Kuhaniemen koulu sekä Keski-Palokan koulu Jyväskylästä.

Alla Poljin –lehden juttu kisasta:

”Alakouluille suunnattu Koulujen Kilometrikisa innosti tänäkin vuonna koululaisia polkemaan. Mukana oli 1.-6.-luokkalaisia eri puolilta Suomea. Kisassa parasta on, että se selvästi lisää osallistuvien koululaisten intoa pyöräillä. Tänä vuonna 3.-4. -luokkalaisten sarjassa eniten kilometrejä keräsi jyväskyläläisen Huhtasuon yhtenäiskoulun 4a-luokka. Oppilaat innostuivat luokanopettaja Satu Hietalan mukaan pyöräilystä aivan valtavasti: ”Kilometrejä on tullut aivan mahdottomasti. Tästä kisasta ovat innostuneet kaikki, sekä lapset että perheet. Äidit ja isät ovat alkaneet juosta ja rullaluistella lapsen pyöräillessä ja lapset ovat tehneet porukalla pyörälenkkejä.” Oppilaat polkivat lokakuun aikana huikeaan keskiarvon, 148 kilometriä oppilasta kohden.

Kisan tarkoitus on luoda yhteishenkeä ja innostaa koululaisia polkemaan, siksi kilometrejä kerätään luokan yhteiseen pottiin ja myös opettajia innostetaan pyöräilemään oppilaiden kanssa koulupäivän aikana. Huhtasuon yhtenäiskoulun oppilaat ovatkin käyneet yhdessä polkemassa koulun lähellä sijaitsevalla Pump Track -radalla.

Koulujen Kilometrikisa sijoittuu tarkoituksella lokakuulle, sillä toivomme sen myötä pyöräilykauden jatkuvan jopa läpi talven. Ainakin Jyväskylässä näin onkin, sillä Huhtasuon koulun 4a-luokkalaisista noin puolet pyöräilee talvellakin. ”Illalla tai pimeässä pyöräillessä näkee hienoja paikkoja valaistuna”, kiteyttää yksi oppilaista ympärivuotisen pyöräilyn hienouden.”

Kisan osallistujat ja tulokset 

Poljin –lehteä voi lukea täällä.

 

Paula Wilkman / JAPA ry.

”Paljon on tehtävää!”, on ensimmäinen muistiinpanoni tämänviikkoisesta videotapaamisesta, jossa olivat koolla Suomen alueelliset ympäristökasvatuksen tai -tietoisuuden tai kestävän elämäntavan yhteistyöverkostot, -ryhmät ja toimikunnat. Melkein koko Suomi.

Muistiinpanon kirvoitti Valtioneuvoston kansliassa Agenda 2030 -työtä tekevä Marja Innanen, joka oli tapaamisemme guest star. Marjan puheenvuorosta kävi toisaalta selväksi, että aika paljon tehdäänkin. Suomessa vahvuutena ovat mm. toimivat prosessit: meillä on hyvät rakenteet, joiden varassa toimia. Valtioneuvosto on antanut eduskunnalle aiemmin tänä vuonna selonteon kestävän kehityksen edistämisestä – sisällöllisestä kritiikistä huolimatta kova paperi ja tärkeä ele, totesi Marja. Eduskunta on puolestaan vaatinut ponnessaan, että Agenda 2030 ohjaa jatkossa hallitusohjelmaa. Ministeri Orpon kutsumana on tällä viikolla pohdittu, miten valtion talousarvio tsekataan keke-tavoitteiden mukaiseksi. Että on meillä kestävän elämäntavan edistäjillä selkänojaa, mihin nojata.

Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksestakin kuultiin ja keskusteltiin. Toimenpidesitoumuksia on nyt jo yli 700. Espoo loistaa sitoumusten määrissä. Pulkkisen Riitta Villa Elfvikin luontotalolta Espoosta muistutti, että tämä ei ole tapahtunut ihan itsestään. On järjestetty työpajoja sitoumuksen tekemisestä, ja tulossa on kiitos- ja kannustusjuhlat sitoumuksen tehneille ja sitä suunnitteleville. Ja ihan ensiksi oli koko Espoon kaupungin sitoumus, jonka jälkeen kaupungin eri tahot ovat tehneet omia sitoumuksiaan. Ja lisää on tulossa! Työpajoja järjestämään kannusti Riitta meitä muitakin.

Oulusta Agenda-asioita kommentoi Jussi Tomberg. Oulussa ollaan kokoamassa nuorten toimintaa Toivon Agenda -ajatuksella: ehkä Expo-tyyppiset messut, ehkä videofestarit… Keskustelussa nousi ajatus toteuttaa toiminta loppukevään Euroopan kestävän kehityksen viikolla. Mielenkiinnolla seuraamme! Ja pidetäänpä muutkin mielessämme keke-viikko.

Toinen isompi aiheemme oli maakunta- ja soteuudistus ja ympäristötietoisuuden tehtävät siinä. Näillä näkymin vuoden 2020 alussa aloittaa 18 maakuntaa, joilla on tehtävänään mm. ”ympäristötiedon tuottaminen ja ympäristötietouden parantaminen”. Käytännön toteutus on vielä enemmän tai vähemmän auki. Valmistelua tehdään kaikissa maakunnissa, ja valtakunnallisestikin. Ympäristötietoisuuden edistämisen tulevaisuus maakunnissa tuntuu herättävän ELY-keskusten väessä enemmän huolta kuin toiveikkuutta, vaikka parasta pistetään, jotta tehtävä jatkuisi vahvana tai vahvistuisikin. Virkamiehet valmistelevat nyt palvelukokonaisuuksia ja tehtäväkuvauksia. Maakuntavaalit pidetään vuonna 2018, ja niissä valittavalla maakuntavaltuustolla tulee olemaan vahva rooli maakunnan ohjauksessa.

Käytännöllisenä vinkkinä keskustelimme AVIen eli aluehallintovirastojen mahdollisuudesta osallistua alueellisten ympäristökasvatuspäivien ym. toteutukseen opettajien täydennyskoulutuksen osalta.

Kuulimme vielä lyhyesti kaikkien ryhmien päällimmäiset kuulumiset ennen kuin oli aika kääriä piuhat pussiin. Tämä oli ensimmäinen ryhmien yhteinen videotapaaminen – ja se taisi sujua ihan mainiosti! Tähän asti olemme pitäneet vuosittain tapaamisen jossain päin Suomea, mutta koska matkustaminen on aina kynnys, on osallistuminen muilta alueilta ollut melko vähäistä. Videotapaamisen ajatus on muhinut mielessä jo pidempään, ja nyt se tuli toteutettua. ELY-keskusten verkosto ja yhteistyö on homman toimimisen kannalta arvokas: niiden videotilat toimivat alueellisina kokoontumispaikkoina. Toivottavasti maakunnatkin jatkavat hyvää yhteistyötä sitten aikanaan.

Taidan ryhtyä etsiskelemään uutta aikaa seuraavalle videotapaamiselle kevään kalenterista. Silloin meillä on työpöydällä ehkä ainakin kansalliseen kestävän kehityksen koulutuksen ja kasvatuksen suunnitelmatyöhön osallistuminen.

Lisätiedon lähteitä:

www.kestavakehitys.fi

http://alueuudistus.fi/maakunnat2020

http://alueuudistus.fi/ymparistotehtavat

Päivän esitykset saat ottamalla yhteyttä allekirjoittaneeseen!

Ympäristökasvatusasiantuntija Tanja Tuulinen, valtakunnallinen ympäristökasvatuksen erikoistumistehtävä, Keski-Suomen ELY-keskus / etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi / Twitter: @tanjatuulinen

 

Kotitalouksissa ja työpaikoilla syntyy erilaisia biojätteitä ruuantähteistä puutarhajätteisiin. Biojäteastiasta ruuantähteet matkaavat Keski-Suomessa laajalta alueelta kompostoitavaksi Mustankorkean kompostointilaitokseen. Moni tuo keväisin ja syksyisin jätteenkäsittelykeskuksen vastaanottoon puutarhan haravaintojätettä ja ottaa samaan kuormaan mukaan uutta multaa.

Joskus kotipuutarhuri pohtii, jos omalle pihalle saisi vähän lisäravinnetta myös omalla kompostorilla. Vaihtoehtoina on pelkkä puutarhajätekompostori tai lisänä perinteinen lämpökompostori, joka käsittelee myös perheessä syntyvät ruokaperäisen jätteen. Parvekepuutarhuri voi muokata osan biojätteestä viljelmilleen matokompostissa tai Suomessa hieman uudemmalla metodilla, Bokashi-menetelmällä. Sekä matokompostori ja Bokashi toimivat myös sisätiloissa, jolloin ne soveltuvat hyvin vaikka luokkahuoneeseen oppilaiden hoidettavaksi. Samalla voi ihmetellä jätteiden muuttumista hyödylliseksi aineeksi.

Miten kompostoidaan, mitä tulee ottaa huomioon ja millaisia vaihtoehtoja meillä on? Voiko ”pihan perältä” saada käyttökelpoista maanparannusainetta? Näistä asioista voi käydä kuulemassa Mustankorkea Oy:n ja Jyväskylän kansalaisopiston järjestämillä kompostointiluennoilla maalis-huhtikuussa. Tarjolla on neljä samansisältöistä iltaa eri puolilla Jyväskylää. Kaikki luennot ovat klo 18-20 ja opettajina toimivat JAPA ry:n asiantuntijat. Luennot ovat kaikille avoimia ja maksuttomia.

28.3. ti Palokan koulukeskus
29.3. ke Tikkakoski / Liinalammin koulu
4.4. ti Jyväskylän kansalaisopisto / Luentosali 1
5.4. ke Korpilahti / Puukoulu